Maskun isäntäyhtiö perustetaan
Maskun Maamiesseuran edeltäjä Maskun isäntäyhtiö perustettiin 21.12.1877 Humikkalan Krouvissa pidetyssä Maskun kuntakokouksessa. Yhdistyksen johtokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kirkkoherra Erik Almberg, varamieheksi kirkkoväärtti Matti Eura ja muiksi jäseniksi luutnantti Fredrik Aminoff, talollinen Matti Kaukoinen, talollinen Juha Lankila ja talollinen Kustaa Valsten-Härmälä. Jotta yhdistykselle saatiin kerättyä varoja, päätettiin, että jokaisesta seurakunnassa syntyvästä lapsesta tuli tallettaa vähintään yksi markka Turun elinkorkolaitokseen. Isäntäyhtiö-nimen käytöstä luovuttiin 1890-luvun kuluessa.
Isäntäyhdistys toimi vilkkaasti 13 vuotta ja seuran toiminta kiinnosti myös naapuripitäjän puolella. Vuoteen 1891 mennessä maskulaisesta yhdistyksestä oli muodostunut Maskun ja Nousiaisten maamiesseura. Yhteistoiminta maskulaisten ja nousiaislaisten välillä ei aina ollut kitkatonta. Esimerkiksi vuonna 1891 pidetyssä kuntakokouksessa maskulaiset päättivät, että kunnalle tulevasta viinavero-osuudesta annetaan 50 markkaa maamiesseuralle jaettavaksi palkintona kynnöstä, ojituksesta, karjatuotteista sekä miesten ja naisten käsitöistä. Ehtona kuitenkin oli, että elleivät nousiaislaiset päätä samoin, palkitaan maskulaisten varoilla ainoastaan maskulaisia. Nousiainen kuului vuosisadan loppuun saakka kiinteästi Maskun Maamiesseuraan. Yhteistoiminta kuitenkin rakoili ja päättyi maskulaisten aloitteesta. Nousiaisiin perustettiin oma maamiesseura vuonna 1905.
Yhdistystoimintaa eri säätyjen kesken
Kankaisten kartano oli maskulaisen maamiesseuratoiminnan keskuspaikka 1800-luvun lopulla. Niin Maskussa kuin myös muissa maaseutupitäjissä maatalouden uudet opit ja työtavat levisivät kartanoiden kautta talonpoikien tietoisuuteen. Suurtilan taloudelliset resurssit olivat vahvemmat uusien työvälineiden, tekniikoiden ja ajatusten testaamiseen.
Seurakunnan papit olivat myös aktiivisesti mukana maamiesseuran toiminnassa 1800-luvun lopulla. Papin virkaan kuuluneen virkatalon hoito oli kuin minkä tahansa muunkin toimivan maatilan hoitamista, johon kuuluivat pelto- ja metsätyö sekä karjanhoito. Virkatalon palkollisten ohjaamisessa oli tärkeää, että pappi osasi soveltaa käytännön maanviljelykseen kuuluvia tietoja omassa taloudessaan. Samoin kuin kartanot myös pappilat olivat tärkeitä maatalouden edelläkävijöitä. Niin Maskussa kuin monessa muussakin maatalouspitäjässä paikallinen maamiesseuratoiminta oli tärkeä eri säätyihin kuuluneita isäntiä yhteen kokoavana toimijana. Aatelin, papiston ja talonpoikien oli luontevaa kokoontua maatalouden yhteisten kysymysten ääreen, kunkin omaa säätyä unohtamatta.
Ruotsin kielen asema virallisena hallintokielenä oli vahva. Suomen kieli virallisena kielenä vakiintui vasta vuonna 1900 annetulla kieliasetuksella, jonka jälkeen suomen kieli nousi tasavertaiseksi kieleksi ruotsin ja venäjän rinnalle. Maskun seurakunnan kirkkoväärti Matti Eura kirjoitti vuonna 1885 ensimmäisen suomenkielisen pitäjänkokouksen pöytäkirjan. Suomen kielen suosiminen ei ollut itsestään selvää ja näkemykset virallisesta kielestä aiheuttivat toisinaan erimielisyyksiä myös Maskussa. Tästä esimerkkinä on seuraava kertomus maamiesseuran historiasta. Maskun maamiesseura päätti järjestää maatalousnäyttelyn Kankaisten kartanossa. Näyttelystä päätettiin ilmoittaa sanomalehdessä ja päätettäväksi tulikin kysymys, ilmoitetaanko näyttelystä myös suomenkielisessä Uusi Aura -lehdessä. Asiasta keskusteltiin Kankaisten kartanon isäntä luutnantti Aminoffin kanssa. Isännät lähtivät kartanolta kotimatkalle, mutta matkalla huomasivat, että asia jäi päättämättä. Kurittulan mäestä palattiin takaisin Kankaisiin. Kirkkoväärti Eura tiedusteli asiaa uudestaan luutnantti Aminoffilta. Luutnantti Aminoff kiusaantuneena tästä suomenkieliseen lehteen ilmoituksen toimittamisesta paiskasi pöytäkirjat lattialle ja tiuskaisi, kirkkoväärtille: “Hoida sinä itte koko juttu”. Ilmoitus tuli suomenkieliseen lehteen. Kirkkoväärti kokosi pöytäkirjat lattialta ja alkoi hoitaa uskollisesti sihteerin tehtäviä.
Maskun Maamiesseura perustetaan uudestaan
Maskun Maamiesseuran toiminnassa elettiin 1900-luvun taitteessa hiljaiseloa. Maskulaisten ja nousiaislaisten yhteisen seuratoiminnan päätyttyä jäätiin Maskussa pohtimaan tulevaa. Seuran jatkamiskokous pidettiin 13.1.1907 kanttori A. Reivosen luona, joka toimi seuran sihteerinä. Maamiesseuralle hyväksyttiin suomenkieliset säännöt, joiden ensimmäinen pykälä kuului: “Maskun maamiesseuran tarkoituksena on maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen edistäminen ja kohottaminen Maskun kunnassa. Seuran kotipaikka on Maskun pitäjä”. Seuran puheenjohtajana toimi Kustaa Kairinen, kirjurina Vihtori Pihkola, rahastonhoitajana Juho Suomalainen sekä johtokunnan muina jäseninä Åke Carpelan, Emil Hujala, Julius Kalela ja Frans Koivula, varajäseninä Juho Suomalainen, Jalmari Ristimäki ja Kalle Kaituri.
Vuoden 1907 päättyessä oli jäseniä 60. Jäsenistön osallistuminen maamiesseuran järjestämiin maatalousaiheisiin kilpailuihin oli alusta alkaen aktiivista. Maamiesseura järjesti kilpailuja muun muassa kesannonhoidossa, juurikkaanviljelyssä, puutarhanhoidossa, kynnössä ja ojituksessa, siementuotannossa, sekä miesten ja naisten käsitöissä. Pienviljelijöille järjestettiin omia kilpailujaan. Maamiesseuratoiminta herätti pitäjässä kiinnostusta, sillä seurantoiminta keskittyi entistä enemmän neuvontaan ja maatalousväestön taitojen kehittämiseen. Oppia ja apua välitettiin jäsenistölle esitelmien, kurssien, kilpailujen ja näyttelyiden kautta, sekä hankkimalla koneita seuran jäsenten käyttöön. Lähes jokaisen maatilan omistajat olivat maamiesseuran jäseniä.
Maamiesseuran aseman vakiintuu
Itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet olivat toiminnan vuosia. Maatiloille suunnattu neuvontatoiminta oli tärkeä osa seuran toimintaa. Erilaisia kilpailuja, kasvi- ja neuvottelupäiviä järjestettiin runsaasti. Toimintaa ei suunniteltu vain paikallistason tarpeiden pohjalta, vaan myös valtakunnan tasolla tapahtuvat muutokset pyrittiin huomioimaan seuran toiminnassa. Tavoitteena oli tarjota seuran jäsenille mahdollisimman ajantasaista tietoa ja oppia oman elinkeinon senhetkisestä tilasta. Maamiesseuran rooli tiedon ja taitojen välittäjänä olikin merkittävä pitkälle toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti.
1900-luvun alkupuolella maamiesseuralla oli palkattuja toimihenkilöitä pääasiassa kesäaikana, joinakin vuosina myös talvisin. Esimerkiksi vuonna 1918 seura palkkasi kiertävän karjakon. Vuodesta 1936 vuoteen 1960 maamiesseuralla oli palkattuna oma maatalousneuvoja, jonka tehtävänä oli neuvontatyön ohella järjestä maatalouskerhotoimintaa. Vuonna 1960 maatalouskerhotoimintaa alettiin järjestää yhdessä Ruskon kanssa.
Maamiesseura lopetti oman maatalousneuvojan palkkaamisen, kun vuonna 1956 perustettiin Nousiaisten-Lemun-Maskun Maatalousneuvontatoimikunta, joka palkkasi neuvojan hoitamaan neuvontatyötä. Tällä tavalla työtä hoidettiin vuoteen 1974 asti, jonka jälkeen neuvontatyö siirtyi Varsinais-Suomen Maatalouskeskuksen vastuulle. Maatalousneuvontatoimikunnan toiminta kuitenkin jatkui 1990-luvun lopulle asti ja sen tehtävänä oli erilaisten neuvontatapahtumien järjestäminen.
Kursseja ja kilpailuja joka lähtöön
Maamiesseuran kunakin aikana järjestämät kurssit, kilpailut ja neuvontatapahtumat kertovat siitä mikä asia milläkin vuosikymmenellä on ollut ajankohtainen. Esimerkiksi 1940-luvulla Maskun maamiesseura järjesti kursseja muun muassa AIV-rehun säilönnästä, perunoiden säilönnästä, perusruokinnasta, puutarhan peruskunnostuksesta, taloussuunnittelusta, viljan peittaamisesta, tallukoiden teosta, puukaasutintraktoreista, sadontarkkailusta ja juurikasvien siemenviljelystä. Neuvontatapahtumien ja kurssien ohella myös erilaisilla kilpailulla oli myös vahva neuvonnallinen merkitys, jotka osaltaan kannustivat viljelijäväestöä omien taitojensa kehittämiseen. Kilpailuja järjestettiin muun muassa tuorerehun teosta, kaluston hoidosta, palkokasvien viljelystä, juurikasvien siemenviljelystä, lampaanhoidosta sekä leipä- ja siemenviljan viljelystä.
Kurssitoiminta jatkui aktiivisena myös 1950-luvulla, jolloin järjestettiin kursseja muun muassa maalajeista sekä koneiden käytöstä ja kunnossapidosta. Lisäksi koululaisille ja nuorille järjestettiin muun muassa maatalousaiheisia kursseja: kuten kursseja hedelmäpuiden jalostuksesta, käsitöiden teosta, säilykkeiden teosta, olkimattojen teosta, kodinhoidosta ja ruuanlaitosta. Opituista taidoista järjestettiin myös kilpailuja, kuten perunankuorinta-kilpailu ja hevosen valjastuskilpailu.
Traktorien yleistyessä alettiin järjestää traktorikyntökilpailuja ja kyntökursseja. Ensimmäiset pidettiin vuonna 1950. Kilpakyntö ja kyntökurssit kiinnostivat 1980-luvun alkupuolelle asti. 1950-luvulla alettiin järjestää kursseja hormoneiden käytöstä rikkaruohojen torjunnassa sekä apilansiemenen puinnista. Samoin viljan kuivatusasiat alkoivat olla ajankohtaisia. Vuonna 1967 aloitettiin keskustelu hukkakauran torjuntatoimenpiteiden järjestämisestä. Ensimmäiset kasvinsuojeluruiskujen testaustilaisuudet järjestettiin vuonna 1986.
Vuonna 1959 järjestettiin ensimmäisen kerran maamiehen taitokilpailu, joka myöhemmässä vaiheessa tunnettiin Taidossa talonpito -kilpailuna. Näitä kilpailuja pidettiin aina 1990 luvulle asti. Masku oli mukana myös neljän maamiesseuran välisissä kisoissa, jiossa taidoissa mittelivät Askainen-Lemu-Nousiainen ja Masku. Maskun maamiesseuran joukkue oli mukana myös Varsinais-Suomen Maatalouskeskuksen joukkueessa.
Maamiesseura järjesti Isäntä- ja emäntäpäiviä 1940- ja 1950-luvulla. Ohjelmassa oli esitelmiä ajankohtaisista maatalouden aiheista. Ennen Maa- ja kotitalousnaisten perustamista tilaisuus järjestettiin yhdessä Marttayhdistyksen kanssa. Maamiesseuratoiminta kokosi tilallisväestön yhteen myös huvitusten merkeissä. Vuodesta 1940 vuoteen 1950 järjestettiin arpajaisia, joilla kerättiin varoja seuran toimintaan. Järjestelyistä vastasivat erilliset huvitoimikunnat. Esimerkiksi vuoden 1940 arpajaisten ohjelma jakaantui kahteen osaan: päiväjuhlassa kuultiin torvisoittoa, tervehdyspuhe, lausuntaa, juhlapuhe, järjestettiin erilaisia kilpailuja ja arpojen myyntiä. Illalla järjestettiin iltamat, jossa ohjelmana oli torvisoittoa, tervehdyspuhe, lausuntaa, juhlapuhe, palkintojen jako, näytelmäkappale ja tunti tanssia.
Suomen liittyminen vuonna 1995 alusta Euroopan Unioniin aiheutti merkittäviä muutoksia maatalouden harjoittamiselle. Maamiesseura oli alusta pitäen mukana järjestämässä EU-tukikoulutuksia. Osa kursseista on ollut tukiehtoihin kuuluvia, toisilla kursseilla opeteltiin tukihakemusten tekoa. Vuosina 1997–1999 oli maamiesseuran ohjelmassa pestipalvelu- ja suoramyyntihanke, joka oli osittain valtion ja kuntien rahoittama. Varsin Hyvä ry:n vetämän hankkeen tarkoituksena oli edistää maaseudulla asuvien ihmisten työllisyyttä sekä tarjota uusia yrittämisen mahdollisuuksia.
2000-luvulla alettiin kiinnittää huomiota emäntien ja isäntien jaksamiseen. Seura on järjestänyt virkistyspäiviä, muun muassa kylpyläpäiviä, teatteriretkiä ja muita vapaa-ajan retkiä. Seuran tärkeänä toimintamuotona on ollut myös vuodesta 1969 lähtien stipendien jakaminen Amanda ja Juho Nivola säätiön varoista maskulaisille maatalousopiskelijoille.
Konevuokraustoiminnan pitkät perinteet
Maskun maamiesseuran yhtenä toimintamuotona seuran perustamisesta lähtien on ollut koneiden hankinta ja vuokraus seuran jäsenten käyttöön. Seuran omistuksessa olevat koneet ovat olleet sellaisia, jotka kulloinkin ovat olleet tarpeellisia ja yhteiskäyttöön soveltuvia. Varhaisimmat kirjalliset maininnat seuran omistamista koneista ovat vuodelta 1939, jolloin maamiesseura päätti seuran apilanhakkaajan kunnostamisesta. Vuonna 1942 seura osti uuden apilanhakkaajan, joka oli käytössä aina vuoteen 1971 asti. Siementen peittauskone oli käytössä vuosina 1963–1986. Seuran omistuksessa oli niittosilppuri vuosina 1966–1971. 1990-luvulla seuran konekantaan kuuluivat klapikone ja kaksi kalkinlevittäjää, joista toinen soveltui myös kuivan kuivikelannan levitykseen. Niittokoneen osto tuli ajankohtaiseksi velvoitekesantojen hoitoa varten ja kultivaattori kasvupeitevaatimuksen mukana 1990-luvulla. Seuran omistuksessa on ollut myös pellontasauslana.
Maamiesseuran eri osastot
Maamiesseuran maatalousnaisosasto perustettiin 21.1.1946, ja ensimmäisenä pitkäaikaisena puheenjohtajana toimii Valma Euranen. Myöhemmin osaston nimi on muutettu Maskun Maa- ja
kotitalousnaisiksi.
Maamiesseuraan perustettiin vuonna 1946 nuoriso-osasto, joka toimi kymmenen vuotta erittäin vilkkaasti. Toiminta lakkasi 1960-luvun puolivälissä ja siinä toimineet jäsenet siirtyivät maamiesseuran ja maatalousnaisten jäseniksi.
Maamiesseuran alaosastoksi perustettiin 15.1.1966 nuorten isäntien kerho. Puheenjohtajana toimi Reijo Laaksonen ja sihteerinä Timo Viinikka. Kerhon toiminta oli alkuvuosina erittäin vilkasta ja kerhon neuvontatoiminnassa keskityttiin muun muassa tilasuunnittelu- ja maatalouden tuloverotukseen liittyviin kysymyksiin.
Maskun Maamiesseuran puheenjohtajat vuodesta 1938 alkaen
1938–1943 Armas Kairinen,
1944–1952 Huugo Lankila
1953 Matti Eura
1954 Armas Kairinen
1955–1957 Matti Eura,
1958–1960 Pekka Harismaa
1961–1976 Teuvo Leskinen
1977–1980 Pentti Lankila
1981–1988 Reijo Laaksonen
1989–1993 Olli Eura
1994–2002 Mauri Halme
2003–2014 Immo Tuijula
2014– Antti Eura
Maskun Maamiesseuran sihteerit vuodesta 1938 alkaen
1938–1939 Keijo Kouvola,
1939–1940 Huugo Lankila
1941–1948 Paavo Vaaranen
1949–1957 Juho Hiekkanen
1958–1965 Teuvo Suominen
1966–1977 Olli Eura
1978–1993 Rauno Aulio
1994–1997 Kari Hujala
1998–2012 Pekka Leskinen.
2013–2014 Antti Eura
2014– Lauri Katiskoski